Kaikelle on aikansa

Kaikelle on aikansa. Huvittuneena olen seurannut erästä poikani ystävää, joka odottaa aina viikonloppuiltaisin äitinsä ottaneen pari konjamiinia. Sen jälkeen hän pyytää lupaa erinäisiin asioihin, milloin yökyläilyihin, milloin rahaa. Siinä on nuori mies tajunnut, miten kannattaa toimia saadakseen haluamansa.

Moni rakastunut ihminen on saattanut karkottaa mielitiettynsä karkuun sillä, että on pulpauttanut suustaan maagisen rakkaudentunnustuksen liian aikaisin. "Rakastan sinua" voi olla maailman ihanin asia kuulla, tai lähtöpassi. Toisaalta, ellei osaa toimia ajoissa rakkausasioissa, voi rakkauden karkottaa myös hitaudellaan. Jos toinen on valmiina etenemään suhteessa, ja toinen jahkaa ja jahkaa, voi onni mennä ohi. Kuka sitä sanoo, että aikaa on loputtomiin?

Nuorena avioliitossani kerroin kaiken tärkeän ensin äidilleni, ja sen jälkeen miehelleni. Raskaudetkin, ne sai äiti kuulla ennen miestä kahden ensimmäisen kohdalla. Irtautuminen vanhemmista on tärkeä prosessi, mihin nyt itse neljän nuoren äitinä olen perehtynyt sydänjuuriani ja kyynärpäitäni myöten, tällä kertaa toiselta kantilta. Oma irtautuminen tapahtui liian myöhään, sillä se oli äidilleni vaikea paikka. Hän oli saanut ottaa kantaa kaikkeen mahdolliseen, ja yhtäkkiä tämä syntymäoikeus häneltä poistui. Itse äitinä kannustan lapsiani irtautumaan minusta, muttei se tarkoita sitä, ettenkö auttaisi tai olisi läsnä tarvittaessa.

Milloin on hyvä aika lapselle muuttaa pois kotoa? Meillä se oli keskimmäisen pojan kohdalla silloin, kun kuvittelin Iltasanoman lööppeihin kissankokoisin kirjaimin, kuinka perheriidan päätteeksi poika soitettuaan Ensiferumia taukoamatta läpi yön sai äitinsä sekoamaan lopullisesti ja äiti pahoinpiteli pojan kaulimella.Nyt meillä meneekin hyvin, ja kaulin on vain leipomista varten esillä.

Nuorten yhteishaun aika on parhaillaan. 15-16-vuotiaat yrittävät miettiä, mitä he haluavat tehdä isona. Jollei ole mitään tiettyä mielessä, monet tarjoavat lukiota vaihtoehdoksi. "Siinä ehtii miettiä jokusen vuoden". Itse olen pojilleni tarjonnut suoralta kädeltä ammattikoulua ihan yhtä hyväksi vaihtoehdoksi. Saa edes yhden ammatin siinä "miettiessään". Nyt on aika sille, että vasta vähän aikaa sitten vaipoissa ollut nuorimmaiseni haparoi miettiessään kiinnostuksen kohteitaan. Jalkapallohan se on, mutta missä sitä voisi opiskella täysipäiväisenä;)