Tässä kuvassa käsilaukku Hietsun kirppikseltä ja liehupaita Vuosaaren kirppispäivänä ostettu. Taustalla kissan alla rahi ostettu netin kautta kirppissivustolta.
Entisessä elämässäni, silloin kun olin joku muu, ostin kaikki vaatteeni ja tavarani Stokkalta ja olin niin kovin hieno nainen. Sitten elämäni muuttui. Vastoinkäymisten kautta silmäni aukenivat, ja olen nykyään ihan eri tyyppi.
Kun jää neljän lapsen kanssa asumaan, ei rahaa olekaan enää käymään kampaajalla hiustenvärjäyksissä kuukausittain. Ruokaa ei voi ostella Stokkan Herkusta. Huomaa itse kulkevansa vanhoissa vaatteissa, että saa maksettua lasten harrastusmaksut ja bussikortit.
En ollut hirveän paljon kierrellyt kirpputoreilla aiemmin, kun siihen ei ollut tarvetta. Köyhtyessäni yhdessä yössä huomasin sen tarpeelliseksi, mutta myös hauskaksi uudeksi harrastukseksi.
Isäni eläessään etsi aina helmi-yksilöä autojen joukosta. Välillä hän sellaisen löysikin, ja yhdessä seisoimme pihalla tätä hienoa menopeliä ihailemassa. Tunnistin sen tunteen, mikä syntyy, kun kauan etsittyään löytää halvalla jotain erinomaisen hienoa. Nyt olen itse harrastanut kirppiksillä kiertämistä jokusen vuoden, niin kauan että siitä on tullut muotiasia.
Etsin, kiertelen, hypistelen, tingin. Olen löytänyt kaikkea ihanaa, tarpeellista ja tarpeetontakin, mutta sellaista, mitä olen saanut huomattavasti edullisemmin kuin mitä liikkeestä ostamalla. Parasta kirppistelemisessä on se tunne, kun löytää jotain ainutlaatuista ja saa sen halvalla. Tinkimisessä on oma viehätyksensä, ja olen siinä ilmeisen taitava. Näin olen kuullut myyjiltä. Se lienee isän peruja, joka oli äidin mukaan aikoinaan ruvennut tinkimään maitotonkan kanssa maitolitrastakin. Sukuvika, tai suvussa säilynyt taito.
Viime kesänä olen kiertänyt etsimässä vaatteita itselleni, koska vanhat vaatteetkaan eivät näytä kestävän ikuisuutta. Olen ostanut kokonaisen vaateparren kenkineen 40 eurolla. Parasta on se ilo, minkä olen saanut kiertämisestä ja löytäessäni helmiä.
Pidän kaikesta vanhasta. Rakastan vanhoja matkalaukkuja ja puulaatikoita, mistä keksisin vaikka mitä uusia käyttötarkoituksia. Kirppareilta kun ostaa halvalla, voi tavaroita hyvillä mielin entisöidä ja tehdä kokeiluja. Ei harmita lainkaan, jos tuhoaa parin euron jutun saadessaan kuningasidean, mikä ei toimikaan.
Lehdissä on ollut viime aikoina vinkkejä siitä, miten voi säästää menoissaan. Minun kohdallani ainakin on selvää, että vaikka elintasoni laski aikoinaan avioeron myötä, ei se ollutkaan loppupeleissä maailmanloppu. Olen saanut paljon myönteistä elämääni ja uuden, ekologisemman ajattelutavan. Kierrätys voi olla hauskaa ja siitä voi tehdä leikin itselleen. Kuka löytää Afrikan tähden, tai minun kohdallani, sen kauneimman helmen?
