Syrjähyppely

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

Kyllä on nykyään syrjähyppely helppoa.

Sovitaan treffejä älypuhelimilla, whatuppaillaan ja chattaillaan ihan vapaasti samalla kun toinen puolisko polkee kuntopyörällään olohuoneen toisella seinustalla napit korvilla katsellen tv:stä samalla nauhoitusta Temptation Islandista. Ennen vanhaan sitä piti lähteä kävelylle ja etsiä lähin puhelinkoppi tai työpäivän lomassa salaa työkavereilta soitella vanhalla veivattavalla, ihan omin pikku hikisin sormin pyöritellä salaista numeroa ja kuiskia puhelimeen.

Entäs kun pitää tavata? Sitä vaan huikataan toiselle, että kipasempa hakemassa Papas pizzasta purtavaa. Toinen on naama kiinni tv-ruudun kokoisessa puhelimessaan, katsellen Netflixistä työtoverin suosittelemaa elokuvaa "Rakkautta, rakkautta vaan", eikä havahdu edes oven käymiseen.

Mites ajatus siitä, että syrjähyppykaveri kupsahtaa seksin aikana? Ei hätää. Jäljelle jääneelle puolisolle kerrotaan, että eihän me oikeesti, kun tämä oli vaan tosi tv-sarjan harjoitukset tai Youtubeen meinattiin nauhoittaa sketsipätkää. Ja näin kävi. Jäi hetken kuuluisuus saamatta. Paitsi ettei ehkä kuitenkaan. Kyllä 7 Päivää saa vihiä jostain, ja hetki kuuluisuudessa on taattu.

Jos sattuu olemaan sitä kuppikuntaa, että jostain kumman syystä puolison edesottamukset kiinnostaa, niin nykyajan teknologia auttaa siinäkin kyllä. Eikun vakoiluohjelmaa vaan asentamaan puolison sähköpostiin ja gps- jäljitintä puhelimeen. Kyllä saa mustasukkainen tietää, kuka se Tatjana on, kenen luona ukko luuhaa vapaa-ajat. Väittää firman kirjanpitäjäksi, mutta onkin hieroja!

Teknologia tuo helpotusta elämään, mutta miten siihen pitäisi suhtautua? Seurustelu onkin Tinderin kautta tapahtuvaa ja parin viestin jälkeen voi ehdotella selänpesutouhuja ihmiselle, jota ei ole edes nähnyt.

Miten käy oikean, aktuaalisen seurustelun ja yhteisen ajanvieton. Jääkö koskettaminen, puhuminen face to face unholaan? Kaikki on liian helppoa, erillisiä pettämissivustojakin on kehitetty niille, joita ei kiinnosta seurustelu vaan pelkkä toiminta.

Vähän on ikävä vanhoja hyviä aikoja:)

Ongelma jos toinenkin

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.

Jossain vaiheessa en juonut alkoholia kuin pari kertaa vuodessa. En voinut elämäntilanteeni vuoksi. Jonkun oli oltava selvänä, jos pitää lähteä lääkäriin lasten kanssa. Ajattelin muutenkin, että nuorena sitä oli tullut rällättyä rälläämiset, ja tarve naamojen vetämiselle ei ollut ajankohtaista. Oikeastaan ei tehnyt edes mieli.

Nyt lapseni ovat kaikki lähestulkoon aikusia, eikä minulla ole enää ollut syytä istua limulasin kanssa kaikissa juhlissa. Saatan ottaa drinksun joskus viikonloppuisin, mutta siihen on aina syy ja seuraa. Voin lähteä juhliin saatuani kutsun ja olla juomatta. Uutena vuotena olin bileissä autolla, samoin useana viikonloppuna on tullut mentyä ihan vaan laiskuuttaan ajamalla. Lähibaarissakin olen ollut laulamassa karaokea vichyn voimalla, mikä tosin nauratti jo itseänikin.

Miksi kirjoitan alkoholinkäytöstäni? Olen törmännyt siihen, että olen outo lintu juodessani vettä. Ne, jotka todella tuntevat minut, ovat asian kanssa sinut. He tietävät, että voin olla pippaloissa mukana joko pari tuntia tai aamuun saakka. Riippuu fiiliksestä, mutta hauskaa osaan pitää vesilinjallakin. Se, joka ei tunne minua, löytää ihmetyksen aiheen.

Viime viikonloppuna jouduin käymään keskustelua siitä, onko minulla alkoholiongelma. Muita vastaavia kysymyksiä on , olenko lääkekuurilla? Raskausuteluita ei enää jostain syystä tule, en tiedä, pitäisikö siitä olla otettu vai loukkaantunut? Alkoholiongelmaani tiedusteltuaan keskustelukumppanini kyseli, eikö minua ärsytä juopuneiden kanssa juttelu? Normaalisti ei, mutta juuri sillä hetkellä v-käyrä rupesi nousemaan.

En tuomitse, en sylje lasiin. En kuitenkaan aina ymmärrä sitä, miksi jokaiseen kissanristiäiseen pitää liittyä juominen. Kun tiedetään viinan haitat. Varmasti jokaisella on myös lähipiirissään niitä, ketkä kamppailevat asian kanssa. En myöskään ymmärrä sitä, että toisen ihmisen juomattomuus voi olla ongelma. Juomisen problematiikan voin nähdä myös yhteisenä huolena, sillä se koskettaa yleensä laajasti perhe- ja jopa ystäväpiiriä.

Olen koulutuksessani erikoistunut mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Ehkä sekin osaltaan selittää sen, etten halua ehdoin tahdoin käyttää päihteitä viikoittain. Tiedän haitat. Toisaalta kun miettii, ehkä minulla on alkoholiongelma. En halua  samaa kuin moni muu, ja voihan se olla ongelma. Alkoholiongelma.