Ohjeita blogieni lukemiseen:
Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Kreikkalaisessa mytologiassa kerrotaan viekkaasta Sisyfoksesta, joka oli Homeroksen mukaan kuolevaisista viisain ja älykkäin, mutta jolle kävi huonosti yrittäessään huijata itse Kuolemaa. Hänet tuomittiin vierittämään päivästä toiseen suurta kivenjärkälettä ylös vuoren rinnettä, mistä kivi jylisten vyöryää takaisin alkupaikalleen ja Sisyfoksen on aloitettava taas uudelleen. Hänet on siis tuomittu tekemään hyödytöntä työtä päiviensä loppuun.
Välillä tämä ihmisen elo on kuin Sisyfoksen kivenjärkäleen vierittäminen.
Lasten kasvatus on saman asian toistamista 4000 kertaa ennen kuin lapsi hoksaa, että hitsinpimpulat! Äiskällä on joku järki tossa takana. Ellei ole, niin ainakin sitä pitää totella, ettei tartte kuunnella kauheeta mölinää samasta jutusta päivästä toiseen. Sama pätee miesten suhteen; tyhjän vessapaperirullan kohtalo kun ei yleensä ole roskis, vaan ihan joku muu paikka. Ennen kuin asiasta on toistanut sen 10 000 kertaa ja mies on oppinut, että helpommalla pääsee kuuntelematta nalkutusta.
Asuin pienen ajan henkilön kanssa, joka jätti aina vessassa seinäkaapin oven auki. Minä luonnollisesti iskin siihen päätäni säännöllisesti. Säännöllisesti myös sanoin asiasta; ensin rauhallisesti, sitten jo vähän kireämmin, ennen kuin tuli se ilta, kun otsassani oli pieni vertatihkuva ventti. Sillä kertaa sanainen arkkuni aukesi suuremmalla volyymillä ja asia meni myös jakeluun. Ovi oli kiinni siitä illasta asti. Mietin mielessäni, että miksi huuto menee perille muttei rauhallisesti sanottu sana?
Sanotaan, ettei toista voi muuttaa. Muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestä. Mutta kuinka rasittavaa voi olla eläminen ihmisen kanssa, joka toimii vain omaksi hyväkseen, ei halua kasvaa ihmisenä eikä panosta parisuhteeseen. Eikö yhdessäolon lähtökohtana ole se, että haluaa asettaa toisen hyvinvoinnin etusijalle ja näin toimiessa molemmilla on hyvä olo? Olettaen, että molemmat toimivat saman periaatteen mukaan. Muussa tapauksessa oleminen alkaa muistuttaa kivenjärkäleen vierittämistä päivästä toiseen, samaa hyödytöntä työtä.
Työelämässä puhutaan itseohjautuvuudesta ja yritysstrategioissa on kallistuttu esimiesten muuttuneeseen roolitukseen yrityksissä. Työntekijän resurssien käyttöön tulisi panostaa ja huomioida työhyvinvointifaktori kaikessa. Erittäin tärkeää ja liputankin vahvasti tämän ajatuksen puolesta. Tutkimustulosten pohjalta on havaittu työpanoksen ja - motivaation olevan paremman, jos työntekijä saa itseohjautuen tehdä työtään. Esimiehen rooli on enemmänkin ohjaava ja kannustava entisaikojen diktatuurimaisemman tyylin sijaan.
Silloin kuin itseohjautuvuus on toimivaa työyhteisössä, työnteko on helppoa ja kaikki voittavat. Esimiehen on osattava luottaa työntekijöihinsä, tiedettävä heidän erityisosaamisalueensa ja annettava valtaa sekä vastuuta oikeassa mittasuhteessa. Ihanteellisessa työyhteisössä tämä toimii kuin junan vessa. Muussa tapauksessa ollaan jälleen tilanteessa, missä joka aamu alkaa nollapisteestä uudelleen.
Kaikilla meillä on omat kokemuksemme Sisyfoksen koettelemuksista. Pointti ei ehkä ole niinkään siinä, olemmeko yrittäneet huijata ketään; Amoria, kasvatustieteen jumalaa tai mitä tai ketä lienee. Loppupelissä elämässä me huijaamme eniten itseämme? Kuolo korjaa kurjat luumme huolimatta kaikesta yrityksestä. Siihen saakka elä elämääsi nauttien, rietastellen, ryypäten ja rellestäen!
