Ohjeita blogieni lukemiseen:
Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Se, mitä olin odottanut jo pitkään, on tapahtunut.Viimeinen lapsistani on muuttanut omaan kotiinsa. Olen jäänyt yksin, no siis kissojen kanssa, asumaan aikuisen naisen elämää. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun sitten yksin.
Olen aikoinaan muuttanut suoraan lasten isän kanssa asumaan, ja eron jälkeen tässä onkin sitten asuttu. Tilanne on uusi ja varmasti yhtä jännittävä lapsukaiselle kuin äiskällekin.
Huolimatta siitä, että olen tätä toivonut ja odottanut, olin ehtinyt jo parit itkut itkeä ennen varsinaista muuttoa. Tuleeko nuori mies vielä äitiään katsomaan? Kiinnostaako mama enää, kun elämä ja oma kotiovi on muualla? Olen kovissa liemissä keitetty, enkä tajunnut puoli vuotta sitten muuttosuunnitelmista puhuttaessa, että voin tuntea jotain tämmöisiä "hempeitä" tunteita.
Muiden naisten kertoessa tulevaisuuden haaveissa siintävästä ajasta mummona pienten lastenlasten ympäröivänä, olen saanut puistatuksia ajatuksesta ja todennut, että jos kakarani joskus lisääntyvät, voin tavata lapsenlapsia puistossa. Kesällä. Tunnin verran. Eläinlapsenlapsia olen kyllä luvannut hoitaa.
Lapseni pärjäämisestä minulla ei ole epäilyksiä. Elämä alkaa asettumaan raiteilleen opiskelujen ja harrastusten suhteen tällä hetkellä enemmän kuin hyvin, ja muutenkin kaverilla on pää oikealla paikalla. Tosin taitaa tulla äitiinsä jonkin verran, mikä on joko siunaus tai kirous:)
Tämä on muutoksen hetki; niin lapselleni kuin minullekin. Muutos tuo mukanaan aina mahdollisuuden uuteen ja hyvään. Minä päästän irti viimeisestäni. Kannustan, neuvon, rahoitan ja syötän vielä senkin jälkeen, kun lapsuuden kodin ovi on sulkeutunut muuttokuorman lähdettyä. Itken, mutta lämpimiä, sydämen muotoisia kyyneleitä.
