Tästä tekstistä saattaa tulla varsin sekava. Kirjoitan tätä hyvin väsyneenä, ja kaikkihan me tiedämme millaista sanan suoltaminen silloin voi pahimmillaan olla. Senat sakaisin.
Eilen illalla olin huolissani pojastani, joka oli, ja on edelleen sairaana. Hän on pienestä alkaen ollut herkkä kipuilemaan pienempiäkin haavereita ja kiputiloja, minkä vuoksi en aina osaa ottaa todesta hänen todellisia sairastumisiaan. Eilen kuitenkin huolestuin, kun hän ei koko iltana liikahtanutkaan sängystä, korkeintaan käänsi kylkeä. Lopulta lähdimme yönselkään sairaalan päivystykseen, kun kuume huiteli korkealla ja vakavia oireita oli vaikka muille jakaa. Ajoin sairaalaan päin huolesta soikeana, kuten sanonta kuuluu, ja kirosin hölmöyttäni etten ollut huomannut toisen tarvetta apuun ajoissa.
No, sairaalassa poika pääsi hoitoon nopeasti ja kotiin yöksi. Kun makasin sängyssäni laittamassa kännykkään herätystä aamuksi, keksi yksi kissoista ruveta roikkumaan yöpöydälläni olevassa lampussa. Lopputuloksena siitä se, että isokokoinen lamppu tärähti naamaani voimalla ja minä huusin kun syötävä keskellä yötä molemmat kädet kasvoilla:. "ei kai tuu verta, en oo menossa uudelleen sairaalan päivystykseen tänä yönä!" Poika säikähti ja syöksyi apuun. Jälkikäteen nauratti oma tilanteen dramatisointi, maailma on saattanut menettää yhden suuren näyttelijän!
Olen ollut huolissani molemmista vanhemmistani joskus elämäni aikani. Edesmennyt isäni ei mennyt lääkäriin ajoissa, ja se koitui hänen kohtalokseen. Äitini on tarvinnut joskus ambulanssikyytiä, mitä hän ei itse ole kovapäisyydessään soittanut. Minä olen joutunut menemään paikalle ja soittamaan apua.
Lapsista on aina huoli. Ensin huoli on läsnä odotusaikana, vauva-arjessa päivittäin, ja aina vaan se kulkee mukana kuin mustikkatahra vaatteessa lapsen kasvaessa. Äitinä pelkää pahinta ja epäilee varsinkin nuoren olevan töllöntöissä. Ellei ole, ainakin suunnittelee sellaista. Kun 16-vuotta tärähtää plakkariin, sitä kulkee lapsukaisen perässä kun vihikoira. Haiskahtaako hengityksessä viina tai tupakka? Onko syytä soittaa miliisi tai lastensuojelu, ellei vähintään mummo paikalle! Huoli on jatkuva seuralainen, mikä ei väistä edes lapsen tullessa täysikäiseksi. Seuraavaksi sitä miettii, onko nuorella ruokaa, työpaikkaa, vuokra maksettu ja kanilla heinää.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni yövuorossa. Työpaikkani ei ole helpoimmasta päästä, ja minulle valvominen on aina ollut haastavaa. Olen vastaanottanut tänä yönä viestejä kysymyksellä, onko kaikki ok. On kaikki ok. Olen otettu siitä, että minusta huolehditaan ja ollaan huolissaan. Kiitos välittämisestä.
