Sisyfos

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

Kreikkalaisessa mytologiassa kerrotaan viekkaasta Sisyfoksesta, joka oli Homeroksen mukaan kuolevaisista viisain ja älykkäin, mutta jolle kävi huonosti yrittäessään huijata itse Kuolemaa. Hänet tuomittiin vierittämään päivästä toiseen suurta kivenjärkälettä ylös vuoren rinnettä, mistä kivi jylisten vyöryää takaisin alkupaikalleen ja Sisyfoksen on aloitettava taas uudelleen. Hänet on siis tuomittu tekemään hyödytöntä työtä päiviensä loppuun. 

Välillä tämä ihmisen elo on kuin Sisyfoksen kivenjärkäleen vierittäminen. 

Lasten kasvatus on saman asian toistamista 4000 kertaa ennen kuin lapsi hoksaa, että hitsinpimpulat! Äiskällä on joku järki tossa takana. Ellei ole, niin ainakin sitä pitää totella, ettei tartte kuunnella kauheeta mölinää samasta jutusta päivästä toiseen. Sama pätee miesten suhteen; tyhjän vessapaperirullan kohtalo kun ei yleensä ole roskis, vaan ihan joku muu paikka. Ennen kuin asiasta on toistanut sen 10 000 kertaa ja mies on oppinut, että helpommalla pääsee kuuntelematta nalkutusta.  

Asuin pienen ajan henkilön kanssa, joka jätti aina vessassa seinäkaapin oven auki. Minä luonnollisesti iskin siihen päätäni säännöllisesti. Säännöllisesti myös sanoin asiasta; ensin rauhallisesti, sitten jo vähän kireämmin, ennen kuin tuli se ilta, kun otsassani oli pieni vertatihkuva ventti. Sillä kertaa sanainen arkkuni aukesi suuremmalla volyymillä ja asia meni myös jakeluun. Ovi oli kiinni siitä illasta asti. Mietin mielessäni, että miksi huuto menee perille muttei rauhallisesti sanottu sana?

Sanotaan, ettei toista voi muuttaa. Muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestä. Mutta kuinka rasittavaa  voi olla eläminen ihmisen kanssa, joka toimii vain omaksi hyväkseen, ei halua kasvaa ihmisenä eikä panosta parisuhteeseen. Eikö yhdessäolon lähtökohtana ole se, että haluaa asettaa toisen hyvinvoinnin etusijalle ja näin toimiessa molemmilla on hyvä olo? Olettaen, että molemmat toimivat saman periaatteen mukaan. Muussa tapauksessa oleminen alkaa muistuttaa kivenjärkäleen vierittämistä päivästä toiseen, samaa hyödytöntä työtä. 

Työelämässä puhutaan itseohjautuvuudesta ja yritysstrategioissa on kallistuttu esimiesten muuttuneeseen roolitukseen yrityksissä. Työntekijän resurssien käyttöön tulisi panostaa ja huomioida työhyvinvointifaktori kaikessa. Erittäin tärkeää ja liputankin vahvasti tämän ajatuksen puolesta. Tutkimustulosten pohjalta on havaittu työpanoksen ja - motivaation olevan paremman, jos työntekijä saa itseohjautuen tehdä työtään. Esimiehen rooli on enemmänkin ohjaava ja kannustava entisaikojen diktatuurimaisemman tyylin sijaan. 

Silloin kuin itseohjautuvuus on toimivaa työyhteisössä, työnteko on helppoa ja kaikki voittavat. Esimiehen on osattava luottaa työntekijöihinsä, tiedettävä heidän erityisosaamisalueensa ja annettava valtaa sekä vastuuta oikeassa mittasuhteessa. Ihanteellisessa työyhteisössä tämä toimii kuin junan vessa. Muussa tapauksessa ollaan jälleen tilanteessa, missä joka aamu alkaa nollapisteestä uudelleen. 

Kaikilla meillä on omat kokemuksemme Sisyfoksen koettelemuksista. Pointti ei ehkä ole niinkään siinä, olemmeko yrittäneet huijata ketään; Amoria, kasvatustieteen jumalaa tai mitä tai ketä lienee. Loppupelissä elämässä me huijaamme eniten itseämme? Kuolo korjaa kurjat luumme huolimatta kaikesta yrityksestä. Siihen saakka elä elämääsi nauttien, rietastellen, ryypäten ja rellestäen! 

Käytösmalleja

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

Huomaan joskus jääväni suu ammolleen ihmettelemään asioita. Tällä kertaa kiittelin mielessäni sitä, ettei kärpäsiä ole vielä tämän kesän aikana näkynyt. Olen aikuinen, siskoni on aikuinen, mutta edelleen perheessämme vallitsee vanhat, lapsuudessamme käytössä olleet käytösmallit. Isosisko on aina isosisko.


Vanhempien tehtävä on ohjata lapsia toivotun mukaiseen käytökseen. Lasten kinastellessa ja juostessa kielimään vanhemmille toisistaan on tärkeää juurikin se, miten lapsia tuetaan käytöksen suhteen. Osaako vanhempi tarkastella tilannetta objektiivisesti ja ohjata lapsia selvittämään asiaa itse, vai lähteekö vanhempi valitsemaan puolia sisarusten välillä?


Itse näkisin, että tietynlainen tasavertaisuus on hyväksi lasten kesken. Opetetaan jakamaan omistaan, annetaan lapsille tasapuolisesti aikaa ja tavaroita. Toisaalta on hyvä opettaa sekin, että joskus jollekin sisarukselle voidaan hankkia nyt jotain ja seuraavalla kerralla hankitaan puolestaan toiselle. Elämähän ei jaa kellekään meistä kultakolikoita tasapuolisesti, ja tämä opetus on parempi saada kotoa käsin. Pettymyksen kokemus, mikä on turvallisesti saatu. Valitettavaa on, ettei kaikissa perheissä ole resursseja pettymyksen siedon opettamiseen ja joissain perheissä lapset elävät pettymyksestä toiseen.

Olen törmännyt elämässä aikuisiin lapsiin, jotka vaativat oikeudenmukaisuutta, jäätelön leikkaamista viivottimen avulla tasapaksuihin osiin. Kiukuttelua, avointa ja huonosti peiteltyä, siitä väärästä epäoikeudenmukaisuudesta kun toinen saa jotain enemmän tai isompaa. Väkisinkin miettii, olisiko käytös erilaista, jos kotona olisi opetettu sietämään? Kerrottu, että huomenna voi olla sinun vuorosi jos käyttäydyt asiallisesti.

On myös aikuisia, joiden identiteetti on rakentunut harhakuvien varaan. Itsestä on luotu valheellinen kuva, kupla. Ihminen, josta kerrotaan tarinoita joiden todellisuusperä rapistuu pikkuhiljaa faktojen puuttuessa. On saatettu saavuttaa vaikka millaisia saavutuksia, oltu valloittamassa vuoren huippuja. Varmasti itse uskotaan omaan erinomaisuuteen, sillä muutenhan olisi ihan normityyppi eikä se käy päinsä. Huutelen tässä vanhempien vastuun perään, sillä kuka muu voi puuttua ihmisen höpö höpö-juttuihin, kuin kaikkein läheisimmät? Itsetunnon kehittymisen kannalta on tärkeää kertoa lapselle, että hän on hyvä ja ihana, mutta valheellista totuutta ei voi lapsellekaan syöttää. Uskon, että siitä syntyy juuri oman erinomaisuutensa harhassa eläviä aikuisia.

Ainahan lapsilta ei voi sitä nättiäkään käytöstä vaatia ja missä muualla voi tunteitaan näyttää kuin omassa nelisnurkkasessaan. Perustaidot ne kuitenkin on syytä opettaa. Törmäsin tässä vähän aikaa sitten siihen, että eräs ihminen ei lainkaan käsittänyt mitä tarkoittaa rajat ja rakkaus. Oletan, että hän koki rajat ilkeytenä lasta kohtaan eikä osannut nähdä sitä turvaa, mitä lapsi niistä sai. Sillä saihan lapsi pyyteetöntä rakkauttakin; halauksia, läsnäoloa, kohtaamista omana itsenään ja häntä kuuntelevan aikuisen aivan jokaisena viikonpäivänä.

Meidän pitäisi osata nähdä nenäämme pidemmälle, omien lapsuuden traumojen ohi. Katkaista sairaita sukupolvien kierteitä, myöntää oma keskeneräisyytemme ja nähdä tekemämme virheet. Peter Pan ja Tuhkimo ovat satuina viihdyttäviä, muttei kukaan lapsi halua oikeasti elää satumaailmassa loputtomiin. Kyseenalaista itseäsi, ole utelias, etsi tietoa, kysy neuvoa. Ja kuuntele lastasi, sillä kun hän sanoo sinua tyhmäksi, olet varmasti tehnyt jotain väärin.

How I know my A B C's

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

A  armollisuus, itseään ja toisia kohtaan. Muita kohtaan armollisuus on helpompaa, itselleen sitä tuppaa olemaan hyvinkin ankara. Opettelen itseäni kohtaan armollisuutta päivittäin.

B  boheemius. Nuorena tyttönä olin enemmänkin boheemi, kuljin elämääni rallatellen värillisessä maalarintakissani tanssien ja olotilani sekä ajatusmaailmani oli hetken aikaa boheemimpi kuin uskoinkaan. Sitä hetkeä kaipaan, ja tänä päivänä löydän sen tunteen hetkittäin, kun lähden töihin tukka tötteröllä, sillä samalla, millä nukuin.

C  siskoni Christa. Ärsyttävä tappelukaveri, ritsa-Iita, se, joka ajoi aikoinaan mahdollisia poikaystäväkandidaatteja henkarilla hakaten karkuun. Vastakohta itsestäni, mutta tänä päivänä sielunsisko. Aika muuttuu, niin mekin.

D  dominantti, hallitseva piirre. Minussa peräänantamattomuus ja jääräpäisyys.

E  enkelit. Yritän jutella suojelusenkeleilleni, että he muistaisivat katsoa perääni päivittäin. Välillä tuntuu, että heillä on pitkä lomakausi menossa. Aina ei itse ehdi katsoa oikealle ja vasemmalle, kuvainnollisesti.

F  Francesca. Ainoa, lempityttäreni, jota ihailen. Hänellä on rohkeutta, mitä minulla ei olisi ollut hänen ikäisenään. Hän on nyt jo näyttänyt olevansa jotain suurta, ja matka on vasta edessä. 

G g-piste. Jokaisen naisen tulisi saada puhua siitä ääneen; seksistä, halusta, intohimosta, miehen koosta, kyvystä ja kaikesta siitä, mistä miehet ovat saaneet puhua vuosikymmeniä. Viva la courage! Viva la sex!

H  haaveet. Haaveeni ovat pieniä, reissu Barcelonaan Camp Noulle katsomaan fudista. Olla rakastettu omana, kahelina itsenäni.

I  itsekkyys, maailmassa vallitseva itsekkyyden määrä, hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Toisaalta terve itsekkyys, siihen on tarvetta usealla tuntemallani äiti-ihmisellä.

J  jakaminen. Omastaan jakaminen muille. Tulee minulta luonnostaan ja tulen onnelliseksi siitä, että saan jonkun muun iloiseksi. Ei kyse tarvitse olla isosta asiasta, se voi olla työtoverille viety eväs, tai lapselle lahjoitettu pieni rahasumma Alepan -30 % :seen karjalanpiirakkaan.

K  kissat, elämäni rakkaimpia. Jos pitäisi valita kissojen ja miehen välillä, valitsen kissani. Kaikki eläinihmiset ymmärtävät tämän. Raivostuttavia otuksia tehdessään konnuuksia, mutta parasta mitä tiedän kehrätessään kainalossani ja maatessaan vieressäni vapaapäivisin. Ja se vastaanottokomitea aina töistä tulleessani!

L  lapseni. Tiesin jo nuorena haluavani monta lasta. Olin onnekas, sain neljä. Jokainen lapsistani on erilainen persoona, kaikki huipputyyppejä. Huumorintajuisia, auttavaisia, eläinrakkaita, sosiaalisia. Mutta välillä ne voisi kuristaa, hitaasti :)

M  mania, se tapa millä suhtaudun työntekoon. Olen työnarkomaani, hyvällä tavalla. Toisille sairaus, mikä rajoittaa elämää ja tuo murhetta. Voimavara tai ongelma, vaiko kumpikin.

N  nauru. Nauran usein, paljon ja väärissä paikoissa. Nauraminen on vapauttavaa, ja parhaat naurut saa tilannekomiikasta. Välillä joudun nipistämään itseäni, etten purskahda höröttämään tilanteissa, missä ei vaan voi. Huumorini on mustaa ja sarkastista, ja ystäväni tuntevat minut. Joillekin saatan olla liikaa.

O onnellisuus. Tunne, mikä on läsnä päivittäin. Vaikka olisin välillä allapäin, olen silti onnellinen.


P paska. Meillä haisee paska ihan kokoajan. Kts. kohta K eli kissat..

R  risti. Symboli, joka on tatuoitu rintaani. Nuorena käytin ristikoruja aina kaulassa, ei mitään kultaisia pieniä, vaan mustia isoja ja näyttäviä. Nyt ei tarvitse enää, kun se on aina mukana.

S synti. Lapsena minuun iskostettu ajatus. Kaikki on syntiä, vaikkei olekaan. Liittyy sanontaan "Jumala rankaisee".

T  toimeentulo. Ihmisten perustarve ja perusturva, mikä ei ole itsestäänselvyys. Niin monta kuin on ihmistä, on tarinaa. Jokaiselle on annettava mahdollisuus selviytyä, ja taloudellinen ahdinko on yksi vaikeimmista selviytyä. Rahan puute ahdistaa syvästi, ja uskon, että sen ymmärtämiseen tarvitaan kokemuspohjaista tietoa.

U urpot. Voi niitä kaikkia urpoja, joita elämän varrella on joutunut sietämään. Itsehän sitä ei koskaan urpoile, vaan lähinnä perseilee :)

V vilja. Ei käy, ei sovi. On iso ikävä naan-leipää..

W wiccalaisuus. Kun erosin kirkosta, kerroin kaikille ruvenneeni wiccalaiseksi. Mietin, olisiko se outoa, jos kantaisin taikasauvaa käsilaukussa? (toim. huom. Sain lahjaksi taikasauvan, mikä kulkee käsilaukussa).

X leffat, X-Menit, ja kaikki vastaavat hömpät, missä ei ole todellisuudesta jälkeäkään..

Y yök, yrjö, ykä. Ennen oksensin jatkuvasti. Enää en voi, kun se sattuu vatsaan niin julmetusti. Pelkään, että tulee paha olo, kankkunen tai jotain.

Z zetan vetäminen, nukkuminen. Yksi parhaimmista fiiliksistä illalla, kun sammuttaa valot, sulkee silmät ja vaipuu uneen. Ongelmana minulla ei ole nukahtaminen, vaan herääminen kesken yöunien..

Å Åland. Joskus aikoinaan perheen kanssa käytiin asuntovaunun kanssa kesälomareissulla Ahvenanmaalla. Meillä oli silloin iso auto, joku Wagoneer tai Range alla, mikä hajosi siellä. Isä osasi aina korjata kaiken, mutta siinä oli joku vika, mihin tarvittiin erikoismiestä. Jouduttiin jäämään ylimääräiseksi yöksi ja oli jännää, miten käy.