Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Kun puhumme auttamisesta, mitä se tarkoittaa sinulle ja mitä minulle? Haluaisin ymmärtää, sillä usein ihmiset mieltävät asioita kovin eri lailla.
Näen itseni auttavaisena ihmisenä joka huomioi muita tehdessään valintoja. Usein valinnat lähtevät muiden lähtökohdista, ja omat halut ja tarpeet jäävät toissijaisiksi. Koska haluan auttaa.
Olen aina tehnyt työtä, missä asiakkaat ovat keskeisessä roolissa. En ole hautautunut varastoihin tai taka-alalle, vaan hakeutunut ihmisten pariin. Mitä haastavampia kohtaloita, sen kiinnostuneempi olen ollut. Haluan tutustua ihmisiin, sillä jokaisella on tarina kerrottavanaan. Minä haluan nähdä ihmisen. Haluan kuunnella ja myös kuulla tarinan siitä, miksi hän on juuri siinä missä nyt on. Usein löytyy keinoja auttaa, joskus pieniä, mutta niilläkin on merkityksensä. Jos ihminen on halukas ottamaan apua vastaan. Olen koulutukseltani diakoni, mutten ole työskennellyt seurakunnalla enää moneen vuoteen. Väitän nykyisessä työssäni toteuttavani enemmän diakoniaa kuin mitä tekisin diakonin virassa.
Kun lapsi kiukuttelee ja riehuu, sanomme hänen käyttäytyvän huonosti. Lapsen käytökseen on varmasti syynsä, jos aikuinen lapsen kiukun syystä jaksaa kiinnostua omasta kiireestään ja väsymyksestään huolimatta. En itse nuorena osannut ymmärtää, olin stressaantunut, tein työtä, opiskelin ja yritin hoitaa koko pakan. Vasta vanhempana tajusin, että lapset oireilivat sitä kaikkea; minun kiirettäni, väsymystään pitkistä päivistä vieraskielisessä koulussa, huonon parisuhteen aiheuttamaa kireää ilmapiiriä eikä syy ei ollut missään nimessä heidän. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta purkamaan tunteensa sanoiksi.
Kun kerron ystävälleni, että tililläni on rahaa vain pari euroa ja palkkapäivään on aikaa kaksi viikkoa, mitä tekee ystäväni? Hän kuuntelee. Auttaminen voi olla empatian jakamista toiselle, ei aina tarvitse aukaista sanaista arkkuaan eikä lompakkoaan, pelkkä katse tai ele voi olla tarpeeksi. Kunhan tuntee tulevansa ymmärretyksi ja sitä kautta autetuksi.
Haluaisin ajatella auttavani ystäviäni sillä, että kuuntelen ja yritän ymmärtää, toisinaan tartun konkreettisesti toimeen ja teen jotain toisen puolesta. Joskus se voi olla vaikeaa, aina ei itse voi tajuta toisen tilannetta eikä täysin osaa asettua toisen asemaan. Silloin liikutaan heikoilla jäillä, mutta oikea auttaminen on sitä, ettei loukkaa toisen tunteita. Silloin sanotaan, etten nyt voi ymmärtää sinua vaikka yritän. Besserwisseröinti ei auta.
Kun soitan kaverilleni kertoen rengasrikosta itku kurkussa, mikä auttaa minua? Sekö, että minulle kerrotaan tosiasioita, kuten että rengas pitää vaihtaa? Ei, minua auttaa se, että kaveri kysyy tulisiko hän paikalle, vaikka matka on pitkä. Sekin auttaa, että yhdessä voi sanoa perkele!
Kun opiskelin ja kamppailin valmistumiseni kanssa sain konkreettista apua ja minua tsempattiin, mikä oli silloin minulle enemmän kuin kilo kultaa. Hain töitä, laitoin 168 työhakemusta vetämään, ennen kuin pääsin siihen paikkaan missä nyt edelleen vaikutan. Silloin sain kannustusta, vaikka itse jo meinasin heittää hanskat naulaan useaan otteeseen. Työnhakujen määrä vaan kertoo nykypäivän työtilanteesta, ei niinkään minusta. Sitä ei ole helppo muistaa, kun kirjoittaa cv:tä toisensa perään.
Nyt juuri viime aikoina olen ollut auttajan roolissa läheiselle ihmiselle, lähinnä kuunnellut ja etsinyt tietoa kriisin keskellä. Varmasti olen osannut sanoa joitain oikeita asioita, mutta varmasti olen myös päästänyt suustani sammakoita, joita en edes ole huomannut. Parastaan sitä yrittää tukemalla toista. Olen myös tässä tilanteessa saanut uusia näkökulmia asiaan ja ymmärrystä siihen, miten kriisi voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla.
Joskus auttaessaan voi myös tehdä hallaa toiselle. Autettavan voi tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen, hoitaessaan kaiken ja vähän päälle. Vastuu on suuri, mikä on oikea määrä apua ja milloin se on vallan väline. Auttaja voi myös jäädä roolinsa vangiksi, "kun on niin hyvä hoitamaan asioita", ja uupua itse huitoessaan sinne sun tänne. Terve itsekkyys on asia, mitä olen joutunut opettelemaan aikuisiällä.
Auttaminen, mitä se tarkoittaa sinulle ja mitä minulle? Haluaisin ymmärtää, sillä en vieläkään tiedä tähän ikään mennessä. Miten auttaminen voi olla niin helppoa ja niin vaikeaa?
