Ohjeita blogieni lukemiseen:
Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Tiedättekö ne ihmiset, joille aina sattuu ja tapahtuu? Täällä..
Kaupassa soin, siis varashälytin. Väitin vielä, että se oli naapurikassalla se täti tai setä. Ja ei, kun minä se olin. Joku hiivatin 3 euron Rexona, niin sellaseen sitä laitetaan hälyjä. Ihmettelen ihan pikkasen, että miksi dödö? Onko sillä salattuja käyttötarkoituksia, mitä en tiedä? Tietenkin se oli vielä siellä kauppakassin pohjalla, ja jouduin latomaan kaikki ostokset esille uudestaan. Koko kauppa tuijottaa, että joo, just, toi nainen on pöllinyt jotain. Ja väittää, että se on naapurikassan porukka. No, onneksi lapsukainen odotti autossa, ettei taas tarvinnut hävetä äitiään.
Päivänä eräänä oltiin etsimässä taas jotain fudiskenttää, jossain periferiassa. Olikin jännä retki; lapsi toimi kartturina ja ajoin harhaan vaan pari kertaa. Siinä kohtaa jännitti vähän enemmän, kun olin melkein rinta rinnan Finnairin koneiden kanssa kiitoradalla. Jotensakin kuvittelen, että kiitorata on sellainen "nou nou"-paikka tavalliselle autolle? Löydettiin me se fudiskenttä noin minuutti ennen pelin alkua, ja onneksi oli Tenat housussa. Saatiin vaihdossa sitten siitä autostakin jotain. Kotimatkalla onnistuin jättämään pojan sormet ikkunan väliin, kun meillä on sellanen oma kiva pikku leikki aina niiden fönäreiden kanssa ajellessa. Lapsi aukoo niitä, ja minä valitan ja suljen niitä. No, tänään napsahti sitten lapsen nakit väliin. Paska mutsi vauhdissa.
Meikäläinenhän kiukuspäissään osti ja täräytti uuden auton, tai siis käytetyn uuden auton, mutta pääasia kuitenkin on se, että se on musta. Autossa on keskuslukitus. On siinä kaikenlaista muutakin härpäkettä, mitä blondi ei osaa käyttää. Aamulla töihin lähtiessä oli selkeä suunnitelma siitä, miten ensin ajelen auton Ramin luo rengasfirmaan ja siitä sitten suuntaan duuniin. Kiirehän rupesi tuttuun tapaan tulemaan, kun kuusi kissaa halusi lähteä mukaan ja niiden käsilaukusta ulos heittelemisessä tuli hikikin.
No, reippaasti korot kopisten autolla, mikä näytti olevan kovasti jäässä. Auton avainta painellen ja lukitusta availlen. Ääni kuuluu, valot vilkkuu, mutta ovi ei aukea! Siinä sitten kadun reunalla messevästi kiroillen, ja samaa toimintoa toistaen ja mantraa hokien useamman kerran, välillä auton ovessa roikkuen. Ennen kuin tajuntaan uppoaa, että valoilmiö ei tule siitä autosta, minkä kahvassa seison nykimässä, vaan kyseisen auton takana olevasta. Jep. Väärä auto. Katse harhaillen ympäri, näkikö kukaan? Kivahan se, että melkein tunnistaa oman autonsa.
Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Tiedättekö ne ihmiset, joille aina sattuu ja tapahtuu? Täällä..
Kaupassa soin, siis varashälytin. Väitin vielä, että se oli naapurikassalla se täti tai setä. Ja ei, kun minä se olin. Joku hiivatin 3 euron Rexona, niin sellaseen sitä laitetaan hälyjä. Ihmettelen ihan pikkasen, että miksi dödö? Onko sillä salattuja käyttötarkoituksia, mitä en tiedä? Tietenkin se oli vielä siellä kauppakassin pohjalla, ja jouduin latomaan kaikki ostokset esille uudestaan. Koko kauppa tuijottaa, että joo, just, toi nainen on pöllinyt jotain. Ja väittää, että se on naapurikassan porukka. No, onneksi lapsukainen odotti autossa, ettei taas tarvinnut hävetä äitiään.
Päivänä eräänä oltiin etsimässä taas jotain fudiskenttää, jossain periferiassa. Olikin jännä retki; lapsi toimi kartturina ja ajoin harhaan vaan pari kertaa. Siinä kohtaa jännitti vähän enemmän, kun olin melkein rinta rinnan Finnairin koneiden kanssa kiitoradalla. Jotensakin kuvittelen, että kiitorata on sellainen "nou nou"-paikka tavalliselle autolle? Löydettiin me se fudiskenttä noin minuutti ennen pelin alkua, ja onneksi oli Tenat housussa. Saatiin vaihdossa sitten siitä autostakin jotain. Kotimatkalla onnistuin jättämään pojan sormet ikkunan väliin, kun meillä on sellanen oma kiva pikku leikki aina niiden fönäreiden kanssa ajellessa. Lapsi aukoo niitä, ja minä valitan ja suljen niitä. No, tänään napsahti sitten lapsen nakit väliin. Paska mutsi vauhdissa.
Meikäläinenhän kiukuspäissään osti ja täräytti uuden auton, tai siis käytetyn uuden auton, mutta pääasia kuitenkin on se, että se on musta. Autossa on keskuslukitus. On siinä kaikenlaista muutakin härpäkettä, mitä blondi ei osaa käyttää. Aamulla töihin lähtiessä oli selkeä suunnitelma siitä, miten ensin ajelen auton Ramin luo rengasfirmaan ja siitä sitten suuntaan duuniin. Kiirehän rupesi tuttuun tapaan tulemaan, kun kuusi kissaa halusi lähteä mukaan ja niiden käsilaukusta ulos heittelemisessä tuli hikikin.
No, reippaasti korot kopisten autolla, mikä näytti olevan kovasti jäässä. Auton avainta painellen ja lukitusta availlen. Ääni kuuluu, valot vilkkuu, mutta ovi ei aukea! Siinä sitten kadun reunalla messevästi kiroillen, ja samaa toimintoa toistaen ja mantraa hokien useamman kerran, välillä auton ovessa roikkuen. Ennen kuin tajuntaan uppoaa, että valoilmiö ei tule siitä autosta, minkä kahvassa seison nykimässä, vaan kyseisen auton takana olevasta. Jep. Väärä auto. Katse harhaillen ympäri, näkikö kukaan? Kivahan se, että melkein tunnistaa oman autonsa.
