Elämää eläintarhassa

Kerroinkin jo esittelyssäni, että meillä on neljä kissaa. Siinä missä jokainen lapsi on erilainen luonteeltaan, samoin on kissatkin. Jokainen on täysin oma persoonansa. Tämä on nyt postaus eläimistä, eli kaikki allergiset, ei kannata edes aloittaa lukemista..

Ensin meillä oli koiria. Oli Luna, joka nyt asuu Lohjalla Jannen kanssa, kun Luntsu ei osannut käyttäytyä lasten kanssa. Se piti lapsia puruleluna. Sitten tuli Romeo, iso karvakorva Pietarista. Koira, joka korviensa puolesta näyttää lepakolta. Romssu asuu nyt vanhimman poikani kanssa, ja vierailee Maman luona säännöllisesti. Romeolle otettiin kaveriksi Somerolta kaverin kesäpaikasta Nemo. Nemon veli Simba meni ensin tyttärelle asumaan, mutta Simba pönttöili siellä niin paljon, että se muutti sitten aika nopsaan tänne meille. Siinä välissä, ennen Simban muuttoa, oli meille ehditty ottaa Rekku Rescuen kautta Tiitus. Ja viime syksynä tuli Maisa. Kaikki kissat ovat iältään noin kolmivuotiaita.

Nemo ja Simba ovat puoliksi maatiaisia, puoliksi ragdolleja. Simba oli aluksi muuttaessaan varautunut, eikä ottanut kontaktia niin helposti ihmiseen. Nykyään se on aina kiehnäämässä, ja aamuisin sillä on tapana suihkuni jälkeen nuolla jalkojani "puhtaaksi" karhealla kielellään. Simba on kissoista hierarkian alimpana, ja sillä puolestaan on tapana antaa Romeolle kuonoon muistutuksia siitä, kuka on kuka. Simban erikoisuutena on kännykät. Se jostain kumman syystä himoitsee puhelimia, ja tiputtelee niitä pöydiltä alas, minkä jälkeen pureskelee niitä parhaan kykynsä mukaan. Vitsinä meillä onkin ollut, että Simba yrittää soittaa eläinsuojeluun apua itselleen..

Nemo on joukon Vaahteramäen Eemeli, se joka keksii porukan päättömyydet. Pureskelee käsilaukkuni rikki, teroittaa kyntensä kalliiseen samettituoliin, varastaa paistinpannulta kokonaisen pihvin tai poikani tyttöystävältä korun. Nemolla on fiksaatio hiuksiini, tai ehkäpä käyttämääni hiuslakkaan. Olen usein herännyt päiväunilta siihen, että joku tukistaa minua. Ei, se on Nemo Nemssis, joka narskuttaa menemään hiustukko suussaan.

Tiitus oli meille tullessaan pieni rääpäle. Se nukkui ensimmäiset yöt nuorimman poikani huoneessa, ja siitä pitikin tulla hänen kissansa. Tiitus kuitenkin päätti, että hän on kissa, joka kulkee omia polkujaan. Tiituksella on monta lempinimeä; Dj, Tiitsi, Läski. Tiitus liikkuu silloin, kun ruuasta on kyse. Se nappaa härskisti tassullaan lautaselta sapuskaa nenäsi edestä. Tiitus on se pullukka, joka istuu sohvalla vieressäsi.

Maisa on porukan ainoa tyttö. Maisa tuli meille aikuisena kissana, se on kodinvaihtaja. Aluksi meni aikaa kolmisen viikkoa, ennen kuin Maisa uskalsi tulla poikien joukkoon sohvan alta. Sen jälkeen elo onkin ollut sopuisaa. Maisa on kova tyttö puskemaan, ja innoissaan huomiosta kellahtaa kumoon kyljelleen kuin kaatumatautinen. Maisalla on toinen kulmahammas vähän kuin Draculalla. Vieras ihminen saattaa säikähtää sen puskiessa, että kissa puree. Ei kyllä pure, vaan Maisa puskee ja kehrää, kiehnää ja kellahtelee.

Meillä on käynyt hyvä tuuri, koska kaikki kissat huushollissamme ovat kilttejä. Kukaan ei pure eikä raavi, ja ainoastaan yhdet verhot olen joutunut vaihtamaan toisiin. Vika oli varmasti siis verhoissa, koska Simba repi ne systemaattisesti alas joka ikinen päivä. Muihin verhoihin ei ole koskettu.

Olen siis hullu kissanainen. Tiituksen tultua olin vakaasti päättänyt, ettei enempää. Sitten näin Maisan etsivän kotia, ja tein elämäni pisimmän ajoreissun melkein Turkuun saakka. Ihan kissan takia. Nyt olen jälleen päättänyt, ettei kissoja tule enempää. Tämä nelikko on toimiva lauma.

Tässä on kuva Nemon aikaansaamisista; kaveri on päättänyt ihan itse vaihtaa hiekat, ja peitellä ne pyyhkeillä:)