Sanonpa vaan, että..

Olen elänyt lapsuuteni, elämäni, vahvan äidin vaikutuspiirissä. Äidilläni on vastaus kaikkeen ja myös niitä "hyviä" neuvoja roppakaupalla. Äidilläni on myös sanontoja, joita hän on jakanut minulle lapsesta saakka. Osa on syöpynyt sieluni syövereihin niin voimakkaasti, etten pääse niistä irti. Osan olen jatkanut eteenpäin lapsilleni, vaikka vannoin etten sitä tee. Mummoni juuret on Pohjanmaalta, Kauhajoelta, ja sanonnat ovat perujaan alunperin mummolta.

"Opeta omasi vaikka tikun nokasta paskalle". Jos joku ottaa kantaa lasten tekemisiin väärällä tavalla, niin näin sitä sitten sivalletaan sanojalle! Mielikuvana varsin hauska, kun rupeaa miettimään, että miten se luonnonlakien mukaan oikein onnistuu. Muistan kerran tätä käyttäneeni, kun joku vanhempi naisihminen kaupassa rupesi opettamaan minulle lasten kasvatuksesta. Ympärilläni huusi neljä tenavaa, enkä ollut kovin vastaanottavainen juuri sillä hetkellä kasvatusneuvoille.

"Jumala rankaisee". Jos äitini olisi kovin uskovainen, tässä voisi olla järkeä. Mutta ei hän ole. Tätä sanontaa vaan on kiva hokea, ja syyllistää lapsia jos he tekevät jotain niin sanotusti pahaa. Se voi olla mitä vaan; istua jalat sohvapöydällä, korottaa ääntään, katsoa väärällä tavalla. Toki se voi oikeasti olla jotain eettisesti väärin tehtyä, vaikka valehtelua. Sama se, kaikkeen pätee sama tuttu sanonta. Ikävää on, että olen siirtänyt sanonnan myös omille lapsilleni kauttani. Mikä vielä pahempaa, uskon tähän. Olen saanut itseni kiinni tilanteissa, missä luulen tehneeni väärin, ja ääni päässäni sanoo äitini äänellä: Jumala rankaisee. (Todettakoot tässä vaiheessa, että en sairasta mielenterveyden sairautta, enkä oikeasti kuule ääniä pääni sisällä).

"Tulee merkintä papereihin". Äitini on siis sitä mieltä, että jos ihminen menee julkisen terveydenhuollon piirissä olevaan lääkäriin, ja kertoo vaikka olevansa väsynyt tai masentunut, siitä tulee merkintä papereihin. Nykyaikana sähköiseen järjestelmään, mitä ilmeisemmin. Tarkoittaen sitä, ettei missään saa ääneen sanoa olevansa väsynyt tai loppu. Tähän sanontaan törmäsin hänen suustaan ensimmäisen kerran  silloin, kun olin saanut ensimmäisen lapseni, joka huusi taukoamatta kaikki yöt putkeen unihäiriön takia. En saanut kertoa siitä missään, koska tulee merkintä. Paitsi että pakkohan siitä oli kertoa, kun naapurit valittivat ympäri pihoja kulkevasta nuoresta äidistä, jonka lapsi vaan huutaa ja äiti on kuin zombie... Olen yrittänyt kysyä äidiltäni, miten tämä merkintä näkyy? Kun joku merkitty ihminen menee lääkäriin, rupeaako tietokoneen ruudussa välkkymään iso punainen teksti: "Huomio!"? Hän ei osaa tähän vastata, mutta on varma merkinnästä.

"Tästä ei puhuta tämän neljän seinän ulkopuolella". Kts. edellinen. Sukua läheisesti sille. Tulee mahdollinen merkintä.

"Hyvältä mieheltä suljetaan yksi silmä, pahalta kaksi". Näin minua neuvottiin avioliiton satamaan soljuessani vähän yli parikymppisenä.  Äitini mielestä maa ei kannakaan kuin huonoja miehiä, joten mitä enemmän ukkoaan huijaa, sen parempi. Onneksi olen osannut ajatella omilla aivoillani ja olla eri mieltä. Uskon tasa-arvoiseen suhteeseen miehen ja naisen välillä. No, ei ehkä joka uutta käsilaukkua tarvitse erikseen esitellä, ellei siitä tiedustella;)

"Nauru pitkästä ilosta" kertoo aika tarkalleen siitä, että lasten ei tarvitsisi kuulua eikä näkyä. Liika hauskanpito on merkki siitä, että kohta ollaan mierontiellä. Ja sitähän ei kukaan halua. Kunhan elämänsä kulkee eteenpäin päivästä toiseen naama mutrullaan, kyllä se siitä. Vahingonilo toki sallitaan, se tuo sen tarvittavan ripauksen hauskuutta elämään!

Tiedostamme tai emme, siirrämme eteenpäin lapsillemme omia tapojamme ja sanojamme. Kannattaa miettiä, mitkä niistä ovat siirtämisen arvoisia. Itse olen käynyt tyttäreni kanssa keskustelua aiheesta. Hän ei ota sanontoja yhtä vakavasti kuin minä, mistä olen tyytyväinen. Elämä jatkuu jälkipolvissa muutenkin. Ja miten se menikään; Pojasta polvi paranee.