Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Naisvaltaisella alalla sekä tuttavapiirissä, naisten ympäröimänä, tulee väkisinkin mieleen vanha sanonta "nainen on naiselle susi".
Väitän, että naisten välillä voi olla suurinta mahdollista ystävyyttä ja lojaalisuutta, yhteen hiileen puhaltamista ja toisen puolen pitämistä. Olen tätä itse kokenut ja saanut osakseni. Olen itse yksi niistä, joka haluaa, haluaisi, pitää itseään hyvänä tyyppinä ja hyvänä ystävänä. Olenko sitä sinulle, määrittyy omasta käytöksestäsi minua kohtaan.
Ystävyys minua kohtaan on näyttäytynyt parhaiten silloin, kun olen tarvinnut kuuntelijaa päässäni hilluville kymmenille ajatuksille, joita olen yrittänyt saada aakkostettua. Joku ystävistäni on lähtenyt kanssani kirppiskierrokselle, minkä lomassa on haasteltu ja setvitty elämänkoukeroita. Koskaan ei ole tarvinnut oikeiden ystävien kohdalla miettiä vastavuoroisuutta eikä sitä, jääkö toiselle jotain velkaa.
Väitän myös, että naisten välillä voi olla tummanpuhuvaa kateutta, ilkeilyä ja pahantahtoisuutta, mikä kohdistuu toiseen naiseen. Se voi näyttäytyä suoranaisena hyökkäyksenä ihmistä vastaan, tai takanapäin puhuen. Olen tarkkaillut ihmisten käytöstä tästä näkökulmasta, ja huomioinut seikkoja, mitkä voivat aiheuttaa susilauma-efektin. Jos joku erottuu joukosta olemalla liian hyvännäköinen, hyvä työssään, onnellinen, nuori, ahkera, ihan mitä vaan, se on liikaa sudelle. Pitäisi olla mauton ja hajuton, mieluiten vanha ja ruma, niin sopisi suden määräämään muottiin.
Susi on itse kyllästynyt itseensä ja elämäänsä, vuodet ovat ehkä kohdelleet kaltoin, on tullut ero jos toinenkin, lapset ovat lentäneet pesästä eikä kissakaan enää nuku jalkopäässä. Työtahti on hiipunut ja työpäivä menee kahvitauosta ruokataukoon kunnes voi leimata kellokortin. Uutta työtä on turha hakea, kun cv:n teko ei onnistu lukihäiriön vuoksi tai sen takia, ettei siihen ole mitään päivitettävää. Työnantajan kustantama "Muutosvastarintaa päin" - kurssi ei auta työnhaussa.
Kaksinaamaisuus on parasta työpäivien antia. Joka viikko voi vain odottaa, kuka keksii uuden aiheen ja kenestä. Esimiehelle ollaan mielin kielin, ja selän takana hänet haukutaan aina kun mahdollista. Kukaan ei ymmärrä, että esimies on ihminen hänkin. Selkään puukotus on henkilökunnan työhyvinvointi - iltapäivien ohjelmanumero, mihin jaetaan vuoronumerot ennen päivän alkua.
Parasta mitä tiedän, on ystävien kanssa vietetty aika nauraen. Juuri muistelimme erään ystävän kanssa sitäkin Uuden vuoden aattoa, milloin koira päätti vetää minua pitkin peilijäätä olevaa pihaa. Suoraan päin parkissa olevaa pakettiautoa. Ystäväni ehti jo päässään nähdä kauhuskenaarion ambulanssista ja katkenneista raajoista, mutta lopulta tilanne päätyi hysteeriseen naurunremakkaan. Huumori yhdistää.
Mikä traagisinta, ihmisen elämä juoksee eteenpäin kuin hamsteri juoksupyörässä. Loppu tulee vääjäämättä. Miten päivämme käytämme, olemalla susilauma vai yhteen hiileen puhaltava porukka, joka arvostaa toisiaan ja jokaisen erilaisuutta?
Avaimet onneen on jokaisella itsellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti