Ohjeita blogieni lukemiseen:
Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Tämä on kertomus kolmesta naisesta. He ovat kaikki hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistää yksi asia: aito ystävyys. Heidän ollessaan koolla on heillä keskenään huisin hauskaa. He nauravat ja elekieli oli kuin italialaisesta elokuvasta. Heillä on keskinäistä huumoria kanssakäymisessään ja kokemusta elämästä roppakaupalla.
Tavatessaan kaksi kehuu kolmannen onnistunutta laihdutusta, miettivät millä itsekin saisivat kiloja tippumaan ja ovat selkeästi iloisia toisen puolesta. He naureskelevat miettien, miltä itse kukin näyttäisi totaalisen muodonmuutoksen jälkeen, jos joku ulkopuolinen sen saisi toteuttaa. Jokaisella kun on oma tyylinsä mikä kuvaa henkilöä, mitä on ventovieraan vaikea hahmottaa. Yksi kuvaa itseään mummomaiseksi, vaikkei hän sitä olekaan. Ehkä hän itse sekoittaa mukavanoloisen pukeutumisen mummomaiseen? Toinen väittää olevansa poikamainen, vaikka silmiini hän on trendikäs. Kolmas taitaa olla varsinainen kameleontti, koska kertoo pukeutuvansa joka aamu fiiliksensä mukaan, välillä on päällä maastokuviota, välillä korkokenkää ja kynähametta:)
Tavatessa he käyvät läpi työkuvioitaan ja luonnollisesti sen jälkeen siirtyvät lapsiin. Yksi kertoo lapsensa saaneen juuri asunnon ("ihanaa, tosi hienoa!"), toinen kertoo lapsensa vasta miettivän asunnon etsimistä itselleen. Kolmas antaa neuvoja, sillä hänellä ovat lapset jo muuttaneet ja hän vaan "nauttii elämästään". Viisaasti he toteavat, etteivät voi elää lastensa puolesta elämää. Omat virheet ja pään hakkaaminen seinään on jokaisen lapsen itse kohdallaan kokeiltava.
Hauskinta heidän keskusteluissaan on välittömyys, mikä näkyy kauas. He naljailevat toisilleen hauskalla tavalla, mistä voi lukea, että he ovat hyviä ystäviä keskenään. Silloin voikin heittää vitsiä toisen myöhästymisestä, ouzon maistelusta tai miesmausta.
Heillä on tapana leikkimielisesti kilpailla siitä, kellä menee sillä hetkellä huonoiten. Kuka vetää pidemmän korren tänään? He kertovat vuorotellen sen hetkisestä tilanteestaan, liittyen miehiin, lapsiin ja työhönsä, ja he yhdessä päättävät voittajan pidemmän korren vetäjäksi. He miettivät yhdessä, että "ajatelkaa, jos me oikeesti kirjotettais facebookiin totuus, mitä ihmiset ajattelis!" He heittelevät kuviteltuja facebook-päivityksiä, ja nauravat niille. "Lapseni ajoi mopolla poliisia karkuun ja päräytti päin betonipossua. Ei hätää, possulle ei käynyt kuinkaan!" tai "poikani aloitti kolmannen koulunsa peruskoulun jälkeen. Lopetti sen päivän kuluttua, mutta onneksi hän pääsee nyt jo työttömyyskortistoon ikänsä puolesta ja sossustakin saa rahaa. Äiti on niin iloinen". Mikä totuuden lähde..
Juuri pari kuukautta sitten facebook täyttyi kuvilla valmistujaisjuhlista, äidit kilpailivat päivityksissään lastensa todistusarvosanoilla ja sillä, kuka on päässyt mihinkin kouluun jatko-opiskelemaan. Luultavasti olen itsekin syyllistynyt samaan joskus. Nykyään saatan ajatella vähän eri tavalla, kun olen nähnyt elämää muultakin kantilta. Osaan erottaa, mikä on lasteni aikaansaannosta, mikä omaani.
Ihailtavaa ja todellista sisaruutta osoittaa se, etteivät he puhu pahaa toisistaan. Kun yksi lähtee pois huoneesta, ei hänen selkänsä takana ala loan heittäminen, päin vastoin. Kaksi muuta katsovat kolmannen perään, ja toinen toteaa, että "onpa tolla hiukset pitkät, kauheesti kasvanut". Jokaisen saavutus tai ilonaihe otetaan vastaan ilman kateuden siementä, ja toivotaan toiselle pelkkää hyvää.
Yksi on löytänyt prinssinsä, toinen vielä etsii ja kolmas... Hän on seurustellut usean vuoden ajan. Miehen kanssa, joka ei kykene sitoutumaan. Aina on uusi tekosyy, tai pussillinen vanhoja. Nyt nainen avautuu ystävilleen kertoen olevansa kypsä tilanteeseensa. Hän olisi valmis kunnon suhteeseen, ehkä jopa asumaan toisen kanssa. Hän kertoo nauraen omalle hölmöydelleen, että on ostanut hääpuvun kirpputorilta itselleen jo kolme vuotta sitten. Toki puku on nyt jo liian pieni, mitä lie tapahtunut sille kaapissa? Sama mitä suhteelle, kutistunut ahtaaksi?
Ystävät tietävät tilanteesta, ja toteavat ratkaisuksi, että järjestetään ulkoiluilta ja vapaan prinssin etsintäoperaatio. He miettivät tekevänsä ravintolapöytään pahvista kartionmallisen flaijerin, mihin kirjoittavat: "hakusessa prinssi Uljas; vapaa, rikas, mieluusti hyvä hevosvoimien kanssa". Hihitellen naiset suunnittelevat operaatiotaan ja kiillottavat taikasauvojaan... Flora, Fauna ja Ilomieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti