Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.
Mies naisen alaisuudessa. Mitä ihmettä siinä on nykypäivänä? Yhteiskunnan tasolla olemme vieläkin siinä tilanteessa, että naisen euro on pienempi kuin miehen euro. Miksi mies hyväksyisi naista pomokseen? Ajattelin ensin, että teen turhaan tästä sukupuolikysymystä, mutta huomaan olevani oikeilla jäljillä. Jännitteet eivät johdu ainoastaan henkilökemioista, kyllä sukupuolirooleillakin on asiassa tekemistä.
Olin vuosia sitten esimiehenä työyhteisössä, missä alaisina oli pelkkiä naisia. Ongelmaksi muodostui silloin se, että minä muita nuorempana nousin esimieheksi. Auktoriteettiani kyseenalaistettiin ikäni vuoksi, ei siksi, että olisin tehnyt työni huonosti. Siitä työrupeamasta opin paljon. Varsinkin sen, ettei pidä huolestua henkilökohtaisista hyökkäyksistä itseään vastaan. Aina on joku, joka ei pidä sinusta. Usein taustalla on pelkoa ja jopa kateutta sekä muutosvastarintaa koetaan aina uuden edessä. Kyse hyvin harvoin on oikeasti sinusta, kunhan teet työsi reilusti ja tasapuolisesti.Kyse on ennemminkin vastapuolen omista motiiveista ja puutteista käsitellä omia tunteitaan; ovat ne hänen kohdallaan mitä lie.
Myöhemmin työelämässä olen joutunut seuraamaan tilannetta, missä miespuolinen henkilö ei osaa olla naisen johdettavana. Se näkyy monella eri tavoin, ja on häiritsevää työtiimin sisällä. Nuorempi henkilö antaa neuvoja esimiehelleen, ja puhuu jopa alatyyliseen, ylimieliseen sävyyn.
Toinen puolestaan yrittää käyttää valtaansa naisia kohtaan, ja kertoo "rehellisesti" uudelle työntekijälle, ettei tämä ole haluttu työpaikalla. Kyse on vallan käytöstä toista ihmistä kohtaan eikä kyse ole muusta kuin moukkamaisesta käytöksestä, henkisestä väkivallasta ja oman aseman väärinkäytöstä. Osittain tämän tyyppisen käytöksen voi selittää työpaikan sisällä vallitseva työkulttuuri ja hierarkia.
Vallankäyttäjä on tottunut omaan asemaansa työpaikalla, peläten sen puolesta. Työpaikalla vallitsevan vääristyneen työkulttuurin seurauksena tämä vallankäyttäjä on voinut käyttäytyä tietyn kaavan mukaan. Uuden työntekijän tullessa työyhteisöön heiluttamaan vallitsevia käytäntöjä, voi kyseinen diktaattori kokea pelkoa asemansa puolesta. Jo saavutetut eduthan on voitava pitää. Entä jos uusi työntekijä kyseenlaistaa tai ei allekirjoita joitain vallitsevia työtapoja. Hänet koetaan uhaksi, josta on päästävä eroon. Entä jos vallankäyttäjän tekemisissä on jotain eettisesti kyseenalaista, mitä ei ole sisältä käsin havaittu? Uusi työntekijä osaa kysellä ja kyseenalaistaa, ja tästä vallankäyttäjä ei pidä. Entä jos vallankäyttäjä paljastuu huijariksi? Hän ei olekaan niin taitava kuin on antanut ymmärtää, ja hänen saavutuksensa ovatkin muiden aikaansaamia.
Yksi vallankäyttöön altistava tekijä työpaikalla on väkivalta. Jos työskennellään työyhteisössä, missä joudutaan väkisin väkivallan tai sen uhan kanssa kosketuksiin, vaikuttaa tämä työntekijöihin vääjäämättä. Väkivalta siirtyy huomaamatta työntekijän käytökseen, joko henkisenä väkivaltana (työpaikkakiusaaminen) tai vallankäyttönä toisia työntekijöitä ja/tai asiakkaita kohtaan, ellei jatkuvasti käy keskustelua itsensä kanssa ja tarkkaile omaa toimintaansa objektiivisesti.
Työelämässä nähtävillä on myös tytöttelyä, mitä en voi sietää miehiltä. Mikä vanhakantainen neanderthalinen ajattelu miehiä vaivaa? Eikö naisen äly ja kyky tehdä työtä tasapuolisesti ja ammattitaitoisesti näy ulkokuoren läpi? Eihän sille kai mitään voi, ettei näytä pittbullilta, vaan ihan ihmiseltä.
Onko miehinen itsetunto kateissa nykypäivänä? Miehiltä vaaditaan sekä selkärankaa ja miehistä olemusta kuin myös naisellista näkökulmaa ja osallistumista perheen jokapäiväiseen elämään. Onko suhtautuminen ja asennoituminen ympäristön paineisiin vaikeaa ja hämmentävää? Voi toki olla, mutta minäpä sanon siihen "kyynel"! Nainen on kautta aikojen joutunut mukauttamaan itseään ja käytöstään ulkoisten paineiden muuttuessa. Nainen on joutunut kamppailemaan asemastaan ja silti kummasti pärjännyt aina, muuttunut ja mukautunut, hoitanut perheensä ja työnsä. Nyt naisen ollessa työelämässä on hänen taas kamppailtava asemastaan. Näin ei pitäisi olla, sillä jokainen ihminen, nainen tai mies, selvittää tiensä asemaansa niillä avuilla mitä siihen vaaditaan. Sen jälkeen näytöt puhuvat puolestaan. Siinä ei pitäisi enää vaikuttaa sukupuoli millään lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti