Muistihäiriöitä

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

Nyt huomio vaan kaikki. Älkää vaan ikinä erehtykö pyytämään minua hoitamaan mitään; lapsia, kukkia, eläimiä, miehiä.. Menin sitten unohtamaan mummon kissat yhden ruotsinristeilyn ajaksi. Olin jo saanut tuomion aiemmin, että olen perinnötön, mutta ehkä tämä on naula lisää siihen arkkuun..

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Edellisellä kerralla mummo oli antanut tehtäväksi käydä ruokkimassa kissat ja kastelemassa kukat viikonlopun aikana. Minä unohdin. Bailasin viikonlopun, hilluin korkokengät katossa enkä tajunnut mistään mitään. Lapset sattuivat olemaan jossain; isänsä kanssa tai leireillä tai jossain. Ihan sama. Mamma bailasi.

Maanantaina sain kylmäsävyisen puhelun: "mites kissojen hoito sujui"? Samalla hetkellä tajuntaan uppoaa jyskyttävän päänsäryn läpi muistikuva siitä, ettei ole muistikuvaa kissoista. "Kissoilla oli niin kova nälkä, että ne meinas syödä mun jalkani jo ovensuussa". Yymm, joo, tota. Unohdin. Kauhea syyllisyys, ja ajatus siitä, että mitä jos ne olisi ollut omat kullanmurut ilman apetta! (Ja niillä mummon kissoilla oli oikeasti ollut nappuloita jäljellä vielä kipossa, että mua ei tarvitse nyt lynkata kuitenkaan eikä ilmoitella eläinsuojeluun..).
Jotain hyvää jos ei huonoakin tästä; eipä ole tullut kissanhoitopyyntöjä koommin.

Nyt viikonloppuna tyttäreni oli pyytänyt kanejensa hoitamista. Annoin avaimen pojalleni ja hän on kertonut käyneensä antamassa vedet ja ruuat. Ihan varmuuden vuoksi. Kun mammalla on ongelmia muistin kanssa.

Näisä kuvissa on nähtävillä hyvin ruokitut, mutta erittäin väsyneet leffankatsojat; Romeo-koiruus sekä kissat Nemo ja Tiitus. Leffahan oli joku Haihurrikaani, mikä osaltaan selittää koomatilaa:)