Oikea nainen

Poikani kihlattu; Sanna, seuraa yhtä blogia, siis tietenkin blogini lisäksi. Sanna oli bongannut haasteen, mihin tarttui, mihin tartun nyt Sannalta..(Kirjoittaahan Sanna itsekin: all you need is imagination)

Pointti oli siis #OIKEANAINEN, eli kuvata itsestään kuva, postata se ilman tekstiä tai tekstillä. Minäkin olen oikea nainen. Siitä olen kirjoittanut jo parisen vuotta sitten "runon"pätkän, mikä saa nyt kertoa omaa kieltään.

Hieno nainen

Äiti opetti, että hieno nainen ei istu jalat levällään, 
ei syö suu auki, ei röyhtäile eikä piereskele.

Hieno nainen ei juovu, ei naura röhönaurua, ei kiroile.
Ei kerro asioistaan neljän seinän ulkopuolella, vaan pitää kulissit pystyssä, hinnalla millä hyvällä.

Hienon naisen mustelmat peitetään Joe Blascolla ja kankkuset selitetään migreenillä.

Avioero ei ole ero lainkaan, uusi asunto on vain opiskelijakämppä jo 40-kymppiselle naiselle.

Hieno nainen kulkee nokka pystyssä. Niinhän minäkin kuljin, ennen kuin sade rupesi tuntumaan sieraimissa.

Päätin, etten haluakaan olla hieno nainen, riittää, kun on vaan nainen.
Opettelin nauramaan, ihan sielusta asti.

Pieraisin, vaikka paikalla oli muitakin, ja nauroin taas!
Haastoin lapset röyhtäilykilpailuun.

Ryyppäsin rankasti, muiden naisten kanssa. Ja sitä kankkusta! Oksensin, vessanpöntön viereen.

Rupesin laulamaan aina kun huvitti. Kiroilin, kun oli syytä.

Otin koiran, sitten toisen. Annoin niiden nuolla kasvojani, nukkua sängyssäni. 

Joe Blascoa en enää tarvinnut, sillä Nainen kantaa itsensä ilman maskia.