Ajokortit

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

Poikani sai viikko sitten postin kotiinkantamana ensimmäisen ajokorttinsa, mikä oikeuttaa hänet ajamaan mopolla. Vertailimme samannäköisiä ja -värisiä ajokorttejamme vierekkäin hänen sängyllään köllötellen. Rupesin siinä miettimään, että olipa kallis 400 euron henkilötodistus! Kovalla hingulla sitä korttia lähdettiin ajamaan ja mopokin hankittiin. Tänään ei mopoilu enää kiinnosta, joten jos on tarvetta menopelille, kyselkää minulta vaan.. Ystäväni minulta jo kysymään, josko minulla menee koskaan hermot näihin ihaniin lapsiini. Ei toki.. Suunnittelen vaan tässä irtisanoutuvani äitiydestä.

Muistelin samalla omaa autokouluaikaani ja sitä ikäloppua opettajaa, jonka avulla, tai josta huolimatta, sain aikoinaan korttini. Kuinka monta kertaa olenkaan kiittänyt mielessäni isääni, joka kannusti minua omalla esimerkillään ajamaan kaikenlaisia ikäloppuja prutkuja, ja luottamaan omaan ajotaitooni. Suuntavaistonihan on ihan kissanpersiasta, mutta se on toinen juttu. Ja kyllä siitä kortista on ollut hyötyäkin. Kapakan ovella todistellessa ikää.

Olen kulkenut koko ikäni autolla, ja mietin jo nyt tulevaisuuttani. Mitä jos en joskus saisi ajaa? Tuleeko minusta samanlainen teiden katastrofi kuin erästä tuntemastani ikääntyneestä lähimmäisestä, jonka kyytiin ei uskalla mennä kuin kolmen promillen humalassa tai niin sairaana, että osoite on valmiiksi jo sairaalan päivystyspoli? Kyseinen täti ajelee vanhasta tottumuksesta kotiteitään, vaikka kaihi kaihertaa ja jalat eivät kanna. Milloin ihmisen oma järki sanoo, ettei auton rattiin enää voi istua?

Diakoniapiiriä aikoinaan pitäessäni siellä säännöllisesti käyvä vanha herra kilisytteli aina auton avaimia taskussaan. Hän kertoi minulle, että on joutunut jättämään auton pysyvästi parkkiin ajettuaan vuosikymmenet. Edelleen hän silti halusi pitää autonavaimet taskussaan. Hänet tuotiin viikoittain piiriin autokyydillä, mikä oli hänelle tärkeääkin tärkeämpää. Pääsihän ainakin kyytiin.

Toinen vanha herra tuttavapiirissäni ajeli autoa vaimonsa pelkääjän puolelta opastaessa; hän itse ei nähnyt eikä kuullut enää mitään, jalat eivät oikein toimineet kunnolla ja kylässä ollessaan hän putosi sohvalta lattialle. Kortti hänellä oli silti, koska perhelääkäri suostui kirjoittamaan hänelle lääkärintodistuksen kunnostaan huolimatta. 

Mistä kuulee joskus myös puhuttavan, on koiranomistajan ajokortti tai koiran hankintaan oikeuttavat opinnot. Joillekin varmaan ihan paikallaan, sillä onhan maailma nykyään internetin ansiosta pullollaan tarinoita huonosti hoidetuista eläimistä. Tosin eihän se mitään kerro, vaikka läpäisisi miten kyseisen ajokortin, joillekin koira on vaan koira. Toiselle ihmisen paras ystävä.

Kun odotin ensimmäistä lastani, sain neuvolasta kirjasen "Meille tulee vauva". Lasteni isä otti illalla kirjasen käteensä ja kysyi minulta kolme kysymystä liittyen vauvanhoitoon. Osasin vastata kaikki oikein, ja näin olin suorittanut lastensaantiin oikeuttavan ajokortin siinä suit sait sukkelaan. Lopputuloksena vuosien saatossa neljä omaa lasta, sekä elämäntyö lasten ja nuorten parissa.

Ei lasten kanssa tarvitse ulkoaopittuja oppikirjoja tai kiintymyssuhdeteorioita, kunhan on päässä maalaisjärkeä ja uskallusta heittäytyä. Lapsille pitää antaa tilaa kysyä ja ihmetellä, ja myös itse ottaa oppia heiltä. Luova hulluus auttaa myös, kun meinaa moponmyynnin kanssa alkaa pinnaa kiristää. Ja ne rajat ja rakkaus. Siinä sitä ajokorttia kerrakseen.