Niin köyhän niin kuin rikkaankin...

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä.

Voiko hyvässä asemassa oleva koskaan ymmärtää köyhän tilannetta?

Emme voi tietää, mitä tapahtuu ihmisten kulissien takana. Emme näe ulkokuoren taakse. Näemme sen, mitä ihminen kertoo, ja miltä hän näyttää.

Olen kuullut erittäin hyvin toimeentulevan ihmisen kertovan omasta nuoruudestaan ja opiskeluajoistaan, miten hänellä ei ollut helppoa. Hän on joutunut kasvamaan siksi ihmiseksi mitä on nyt, siihen asemaan mitä on nyt, omilla avuillaan. Hän on nuorena tehnyt töitä äärettömän paljon, syönyt kaurapuuroa sisäfilepihvin sijaan, ja säästänyt rahaa. Hän on tehnyt valinnan, eikä hänellä ole lapsia. Tänään hänen ei tarvitse kaupassa miettiä, kuinka paljon hän voi käyttää ruokaan. Hän asuu omistusasunnossa, mistä ei ole velkaa.

Toinen esimerkki on ihminen, joka on tehnyt erilaisia valintoja elämässään. Tämä henkilö halusi lapsia. Hän meni naimisiin. Hän opiskeli alalle, missä ei ole korkea palkkataso. Hänkin söi kaurapuuroa sisäfilepihvin sijaan, vaikka ei ruvennutkaan asuntosäästäjäksi. Hän sai lapsia, yhteensä kuusi lasta, ja kaikki rahat menivät lasten koulutukseen, harrastuksiin ja auton vakuutuksiin. Jossain vaiheessa tuli avioero. Hän putosi kahden työssäkäyvän aikuisen perheestä yksinhuoltajaksi, ja huomasi olevansa köyhä. Hänen määräaikaista työsuhdettaan ei enää jatkettu, ja hän on työttömänä työnhakijana. Hän on joutunut panttaamaan kaiken mahdollisen jo aikoja sitten, mistä on voinut saada rahaa.

Ero hyvintoimeentulevan ja tämän päivän köyhän välillä on huomattava. Jos on rahaa, voi mennä kauppaan ja ostaa mitä tarvitsee. Ei tarvitse laskea, että päiväbudjetti on 15 euroa koko perheelle, millä pitää saada niin vessapaperit kuin suihkusaippuatkin ostettua. Olen sitä mieltä, että on aivan turha miettiä ja syyllistää ihmisiä liikalihavuudesta tai hyvinvointisairauksista niin kauan, kuin yhteiskunnassa tilanne on päin puuta.

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevilla ei ole mahdollisuutta ostaa terveellistä ruokaa ja tehdä terveellisen ravinnon mukaisia ratkaisuja niin kauan kuin heiltä leikataan jatkuvalla syötöllä rahoista pois. Kuinkahan moni kehtaa ilman häpeää kertoa dyykkaavansa lähikaupan roskiksesta ruokaa lapsilleen ja seisovansa ruokajonoissa, kun raha ei riitä.

Rikas voi mennä lääkäriin silloin kuin on tarve. Työssäkäyvällä on työterveyslääkäri, minne saa ajan vaikka viikonloppuisin. Köyhällä sairastaminen tarkoittaa terveyskeskuksesta ajan saamista ihmeen kaupalla tai sairaalan päivystyspolille menemistä illalla tai viikonloppuisin. Köyhällä ei ole varaa mennä yksityiselle lääkärille.

Tiedän edellisen työni kautta niin paljon tarinoita siitä, miten asiat voivat mennä vikaan huolimatta omasta halusta. Ei kukaan toivo joutuvansa tilanteeseen, että tilillä on 2 euroa kun seuraava palkkapäivä tulee. Eiköhän sitä toivoisi, että olisi se vararahasto yllättäviä sattumuksia varten, mistä vanhemmat opettivat nuorena. Ei raskasta hoitotyötä tekevä toivoisi ulosoton iskevän jokaiseen palkkaan, niin että käteen jää vaan pakollinen suojaosuus. Ei ihminen halua joutua tilanteeseen, missä tiputtaa/lopettaa omaehtoisesti lääkitystään, koska rahat eivät riitä apteekkikäyntiin.

Kysymykseni olikin, voiko hyvässä asemassa oleva koskaan ymmärtää köyhän tilannetta? Entä muistaako entinen köyhä, miltä se tuntui? Entä onko sillä väliä, miten toinen ymmärtää? On, koska aito empatia ja pyyteetön auttaminen on ainoa asia, mikä voi muuttaa asioita parempaan suuntaan. Voi olla myötätuntoinen, voi lainata rahaa, voi itselleen esittää olevansa ymmärtäväinen ja nukkua seuraavan yönsä hyvin. Todellisuuden elämisen vaikeudesta tietää kuitenkin se, joka murehtii tänäänkin äitienpäivänä, millä huomenna ostaa kaupasta lapsille ruokaa.