Vuoden tietäjä

Ohjeita blogieni lukemiseen:

Tarinani ovat kirjoitettu huumorin höystöllä ja muhineet vuosia vailla ulospääsyä, siksi niissä saattaa olla mukana hippunen vallattomuutta ja jopa liioittelun makua. Käyttäessäni sanaa "ystävä" juuri sinun siellä, arvoisa lukija, on hyvä ymmärtää ympärilläni olevan piirin olevan laajempi kuin tiedätkään. En siis välttämättä puhu sinusta, vaikka epäilet niin. Jos joku kirjoittamani asia kolahtaa ja tunnet piston itsessäsi, silloin kehotan katsomaan peiliin. Tarkoituksella en ystäviäni loukkaa. Joskus totuus löytyy itsestäsi, joskus jostain lukemastasi. Ja kuulemani mukaan jopa kaurapuurosta, tiedä häntä. Nyt kiitän niitä ihania, jotka ovat minua tähän itseilmaisun lajiin kannustaneet. Tulen jatkamaan valitsemallani tiellä. 

Loppiaisena kirkossa puhutaan tietäjistä, jotka matkasivat katsomaan uutta kuningasta lahjoineen. Rupesin pyörittämään päässäni sitä, kuinka tietäjiä tituleerattiin viisaiksi miehiksi. He kulkivat pitkän matkan, löysivät etsimänsä tallista ja tiesivät vaatimattoman ympäristön peittävän alleen mahtavan lahjan maailmalle.

Tietäjä, viisas mies. Ketä nykyään voi kutsua tällä nimellä?

Lapsena katsoin aikuisia ylöspäin, ja moni aikuinen näytti viisaalta ja tietäväiseltä. Melkein jokaiseen kysymykseen sai vastauksen, vaikka myöhemmin elämässä selvisi, että vastaukset olivat juuri sen aikuisen vastauksia keneltä sattui kysymään; eivät välttämättä ollenkaan totuuksia, tai edes kovin viisaita vastauksiakaan.

Koulussa opettajat opettivat asioita, mistä myöhemmin on osa jopa todistettu vääräksi. Äidiltä opittu "rasvaa palohaavan päälle" ei ole lainkaan oikea tapa toimia, minkä opin ensiapukursseilla koulussa. Oman järjen kasvaminen ja sen aktiivinen käyttö on opettanut kyseenalaistamaan ja miettimään lapsuudessa opittuja asioita. Samoin olen ymmärtänyt sen tosiseikan, että omista lapsistani luultavasti tulee paljon viisaampia kuin mitä itse olen; jos he malttavat ottaa opikseen ympäröivän maailman opit.

Tuntemani nuoret ovat näyttäneet toteen sen, että tietyssä iässä viisaus otetaan vastaan kaveriporukalta. Vastauksia ei pyydetä vanhemmilta eikä aikuisten sanaan välttämättä luoteta. Joku kavereista tietää aina paremmin ja osaa neuvoa tilanteessa kuin tilanteessa. Vasta kun ollaan korvia myöten nesteessä, voidaan tulla muina miehinä kysymään mitä äiti olikaan neuvonut asiaan liittyen? Kun ikää karttuu, ymmärretään vanhemman tuen tärkeys ja osataan kääntyä oikeissa asioissa äidin puoleen.

Poliittiset vaikuttajat, viisaitten eliitti, jonka pitäisi huolehtia maan asioista ja kansalaisten eduista. Tekisi mieli kysyä, että miten menee noin niinkun omasta mielestä? Joka toinen päivä saa olla lukemassa lehtien sivuilta tyhmääkin tyhmempiä kannanottoja, mitä on joku kansan valitsema suustaan päästänyt. Toki voidaan miettiä, oliko muna vai kana ensin, ja mikä vastuu on kansalaisilla itsellään valintoja tehdessään? Kansa menee mukaan vaalien alla kaikkeen huuhaa-propagandaan ja myöhemmin ihmetellään kun jytkystä tulikin prutku.

Onko maailma hukkumassa omaan itsekkyyteensä ja omanapaisuuteensa? Voiko vielä olla paluuta tietäjien löytämään vaatimattomuuteen ja siitä kumpuavaan viisauteen? Olen työskennellyt erilaisista taustoista tulleiden ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten parissa. Kaikkein viisaimpia ja eniten elämäntotuuksia minulle opettaneita ovat olleet ne, jotka ovat kokeneet kovia elämässään ja elämästä nöyrtyneet. Ei tietäjä aina ole se suurimmalla äänellä huutaja tai korkeinta palkkaa nostava. Tänään, ihan niinkuin kullan ja mirhamin aikaan, olisi syytä avata silmiä näkemään mitä maailma tarvitsee.